Demokratia tulee kreikan sanoista demos, "tavallinen kansa" ja kratos, "valta hallita" eli kansanvalta on kansan valtaan perustuva valtiojärjestys. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa.
Tavallisena demokratian ominaispiirteenä pidetään sitä, että tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää joko kansa itse, suoralla kansan äänestyksellä, tai kansan yleisillä vaaleilla keskenään kilpailevien ehdokkaiden joukosta valitsemiensa edustajien muodostamin toimielimin, parlamentti, valtuusto. Jotta kilpailulliset vaalit voisivat toteutua kunnolla, se edellyttää tavallisesti, että vallitsee ilmaisun- ja lehdistönvapaus ja tietynasteinen oikeusturva, joka takaa yleisen- ja yhtäläisen ääni- ja äänestysoikeuden. Armeijan hallitseminen siviilimääräysvallan kautta on nähty välttämättömäksi, että voidaan ehkäistä sekä sotilasdiktatuuri, että armeijan puuttuminen politiikkaan. Länsimaisessa demokratiassa tämä on useimmiten varsin tehokkaasti pysytty myös eliminoimaan. Joissakin maissa demokratia perustuu tasa-arvo-oikeuksien filosofiselle periaatteelle.
Demokratian pääperiaatteena on enemmistösääntö, vaikka hyvin monet demokraattiset järjestelmät eivät noudatakaan tätä kurinalaisesti – edustuksellinen demokratia on suoraa demokratiaa yleisempi demokratian muoto, ja tällä yleensä pyritään turvaamaan vähemmistön oikeuksia niin kutsutulta "enemmistön tyrannialta". Kansan itsemääräämisoikeus on tavallinen, muttei universaali, kannustava filosofia demokratian vakiinnuttamisessa.
Demokratia käytännön hallintomuotona juontaa juurensa muinaiseen Intiaan, antiikin Kreikkaan ja Roomaan, muinaiseen Eurooppaan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, mutta aikojen saatossa mielikuvat demokratiasta ovat merkittävästi muuttuneet ja saaneet toisistaan hyvinkin suuresti toisistaan poikkeavia suuntauksia. vaikka demokratiaa on usein kutsuttu ns. "viimeiseksi valtiomuodoksi" ei se ole levinnyt läheskään täydellisesti ympäri maailmaa. Tämän huomaa varsin selkeästi, kun katsotaan vuonna 2019 julkaistua karttaa koko maailman valtioiden demokratian asteesta.
Tässä "demokratia kartassa" demokratia asteet on laitettu 10 portaiseen värikarttaan. Korkeimpaan 9.1-10 luokkaan on päässyt kaikista maailman valtioista ainoastaan 12. Tuossa joukossa ovat kaikki pohjoismaat, Australia, Belgia, Hollanti, Irlanti, Kanada, Sveitsi ja Uusi-Seelanti. Merkillepantavaa on, että Yhdysvallat sijoittuvat tuossa taulukossa vasta tasolle kolme, luokkaan 7.1-8, jää mm. Chilen alapuolelle. Venäjä sijoittuu taulukossa tasolle kuusi, luokkaan 4.1-5. Lähes koko manner Aasia, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sijoittuu luokkiin alle 2-6, eli demokratian taso huono, tai sitä ei ole ollenkaan. Vaikka termiä "demokratia" tyypillisesti käytetään poliittisen valtion asiayhteydessä, ovat periaatteet sovellettavissa myös yksityisiin organisaatioihin ja myös muihin ryhmiin. Aikojen kuluessa äänioikeutta ja näin myös demokratian astetta laajennettu monissa valtioissa, sekä joissakin suhteellisen kapeista ryhmistä koostuvissa joukoissa (tiettyjen etnisten ryhmien varakkaat miehet), mutta demokratian taso on edelleen pysynyt varsin kiistanalaisena, sekä heikosti, tai erittäin heikosti toteutuneena huomattavassa osassa maapallon valtioita.
Yhdistyneet kansakunnat on julistanut 15. syyskuuta kansainväliseksi demokratian päiväksi.
Paavo Määttä